Viikon työvuorot ovat olleet niin sekaisia että molempien poikien kommentit kertoessani työvuorojen muutoksista olivat varsin tympeitä; nuorempi totes aaaaargh, aina sä oot iltavuorossa, isompi pojista taas hieman toisella lailla eli; eiks ne iltavuorot lopu ikinä.
Kummastelen sitä että olen vuosia tehnyt vuorotyötä ( aamu- ja iltavuoroja) ja hemmojen asenne on edelleen se että miks mutsi ei oo iltasin kotona vaan duunissa.
Ja mikäs hätä noilla on isänsä kanssa, tosin lupa kaikkiin menoihin tullaan kysymään ensin multa, ja sit vasta isältä.
Tosin on hyvä että kysyvät luvan, eivätkä mennä huitele miten ja missä sattuu.
Tulin noin tunti sitten töistä, ja vanhempi pojista oli viä ulos lähdössä ja tuli kysymään lupaa multa, mitenkäs vastaat suu täynnä ruokaa ? Nälkä kun oli kiljuva tullessani, verensokerit kaiketi aika alhaiset, sen verran huonoilla eväillä duunia tehtiin. No, poika sai jotenkin tolkun epämääräisestä muminastani, ja luvan ulosmenoon, kunhan tulee 22.00 mennessä kotiin.
Aika pian tuo ilmestyikin kotia, kuka vesisateessa viittii kauan olla, koko illan on tullut kaatamalla silkkaa vettä, lumet lähtee, ja on tosi pimeetä.
Huomenna olisi ruhtinaallisesti yksi kokonainen vapaapäivä, mitähän ollenkaan tekis ? Tai oikeastaan tekemisestä on runsaudenpula, alat mitä vaan, niin tietää että yhdessä päivässä ei kuitenkaan esim. uudesta puserosta valmista tule, jos sen aikoo huolella tehdä.
Sauvakävely on illalla ainakin ohjelmassa, menee pian lenkkeilyt överiks kokonaan , ja kun hyvään alkuun on päässyt niin mieli palaa lenkkipoluille.
Vaan oli se mukava tulla töistä kotia kun oli ruoka ja kahvi valmiina kun tulin, onnekseni mies osaa tehdä ruokaa ja hyvää sellaista vielä.
Aamupäivällä ennen töihin lähtä ehdittiin kaupoille ja kirpparille, josta löysin Sidney Sheldonin kirjan jota en vielä ollut lukenut, hintakaan ei päätä huimannut. Nyt tuo kirja kummittelee mielessä jo, mikäs sen suurempi nautinto talvi-aikaan ( ai talvi, kun vettä tulee koko ajan) kun käpertyä sänkyyn lukemaan ja ajatuksissa vielä tieto siitä että huomenna voi tehdä mitä itse lystää ja illalla on aikaa murkuille ja aviomiehelle.
Viikonloppu kun hurahtaakin taas töissä 3 iltaa, eli miesväki pärjää miten parhaiten taitaa , mutta kuten joku aika sitten toitettiin joka tuutissa " Hyvinvointi tarvitsee tekijänsä". Ja sattuneesta syystä joka selvinnee kenties jossain kohtaa, yksi niistä hyvinvoinnin tekijiöistä olen minä. Jospa olis vielä taikasauva, jolla vois poistaa sen kaiken pahoinvoinnin, jota tiedän niin paljon täällä koti Suomessa olevan.
Loppujen lopuksi olen vain pieni osa isoa organisaatiota, vaikutusmahdollisuudet ovat näin ollen melko vähäiset. Mutta, pystynpä ainakin työssäni auttamaan edes osaa ihmisistä, ja vielä niistä jotka tämän ns. hyvinvointivaltion rakensivat aikanaan.
Siinäpä se tällä erää, ja nyt Ruusaliina menee Sheldonin kanssa sänkyyn lueskelemaan hetkeksi, murkutkin hiljenivät jo sänkyihinsä. Katotaan koska näitä koottuja seoksia ehtii jatkaa................