Nyt pitää ihan nostaa hattua itselleen, kumman paljon jo tänään saanut aikaan.
Illalla ensin tappelin itseni kanssa, rupes taa vituttamaan koko painonpudotus joka meni perseelleen. Viime talvena laihdutin melkein 12 kiloa, nyt en oo kunnolla edes alkuun päässyt mutta......
Eilen sen jaakopinpainin jälkeen päätin tarttua härkää sarvista, ja aloin taas pisteiden laskun, eilen ne menikin kirkkaasti yli sen sallitun pistemäärän. No, se vielä lisäsi päättäväisyyttäni ja tänään kun ruokakaupassa käytiin toin pienen varaston kaikenlaisia hedelmiä, vähäkalorisia marjakeittoja, sun muuta mitä laihduttaja nyt tarvitsee. Päättäväisyys kasvoi, kun rupesin muistelemaan viime talven onnistumisen riemua, ja sitä kuinka paino ihan oikeasti lähti putoamaan, ja olo tuntui paremmalta, ja paljon. Nyt ei sentään olisi kuin 6-8 kg vielä pois, niin koko olisi ihmismäinen tämänikäiselle.
Siispä Ruusaliina käy taistoon kilojensa kanssa ja aikoo onnistuakin.

Samalla tuo päättäväisyys siirtyi muihinkin asioihin, sain vihdoin tulevan lapsenlapseni lakanat ommeltua, ja ny on housut itselle leikkaamisen alla, kangaslöydöstäni kerroinkin jo jossain kohtaa. Ja valmista alkaa tulemaan, kun sain pään auki kunnolla.
Nyt on vielä aikaa tehdä tällaisia juttuja, ommella sun muuta, lomaa on vielä toista viikkoa jäljellä, sitten taas saakin painaa duunissa lujaa, iltavuoro vielä edessä kun menen töihin. No se on sen ajan murhe.

Lenkkipolutkin houkuttaisivat, ennen saunaa ehtis hyvin käydä, ja sais liikuntapisteitä laihdutuspisteisiin.
Taidankin mennä puhuttaan tuota miestäni lenkkikaveriksi......Jos vaikka innostuis kanssa taas sekin. Ilma on ainakin kohtuullinen, eli nyt juttelemaan isännän kanssa. Ja potkua siihenkin , ei tee liikkuminen pahaa sillekään, ei laisinkaan!