Nyt pitää ihan nostaa hattua itselleen, kumman paljon jo tänään saanut aikaan.
Illalla ensin tappelin itseni kanssa, rupes taa vituttamaan koko
painonpudotus joka meni perseelleen. Viime talvena laihdutin melkein 12
kiloa, nyt en oo kunnolla edes alkuun päässyt mutta......
Eilen sen
jaakopinpainin jälkeen päätin tarttua härkää sarvista, ja aloin taas
pisteiden laskun, eilen ne menikin kirkkaasti yli sen sallitun
pistemäärän. No, se vielä lisäsi päättäväisyyttäni ja tänään kun
ruokakaupassa käytiin toin pienen varaston kaikenlaisia hedelmiä,
vähäkalorisia marjakeittoja, sun muuta mitä laihduttaja nyt tarvitsee.
Päättäväisyys kasvoi, kun rupesin muistelemaan viime talven
onnistumisen riemua, ja sitä kuinka paino ihan oikeasti lähti
putoamaan, ja olo tuntui paremmalta, ja paljon. Nyt ei sentään olisi
kuin 6-8 kg vielä pois, niin koko olisi ihmismäinen tämänikäiselle.
Siispä Ruusaliina käy taistoon kilojensa kanssa ja aikoo onnistuakin.
Samalla tuo päättäväisyys siirtyi muihinkin asioihin, sain vihdoin
tulevan lapsenlapseni lakanat ommeltua, ja ny on housut itselle
leikkaamisen alla, kangaslöydöstäni kerroinkin jo jossain kohtaa. Ja
valmista alkaa tulemaan, kun sain pään auki kunnolla.
Nyt on
vielä aikaa tehdä tällaisia juttuja, ommella sun muuta, lomaa on vielä
toista viikkoa jäljellä, sitten taas saakin painaa duunissa lujaa,
iltavuoro vielä edessä kun menen töihin. No se on sen ajan murhe.
Lenkkipolutkin houkuttaisivat, ennen saunaa ehtis hyvin käydä, ja sais liikuntapisteitä laihdutuspisteisiin.
Taidankin mennä puhuttaan tuota miestäni lenkkikaveriksi......Jos
vaikka innostuis kanssa taas sekin. Ilma on ainakin kohtuullinen, eli
nyt juttelemaan isännän kanssa. Ja potkua siihenkin , ei tee
liikkuminen pahaa sillekään, ei laisinkaan!
lauantai, 28. tammikuu 2006
Kommentit