Vierähtikin pitkä tovi kun viimeksi ehdin kirjoittelemaan yhtään mitään, joskos nyt sit yrittäis.
Koko viikonloppu töissä varsinaista hulabaloota, menty on niin että
pohjelihakset soi vieläkin. Pitäs kaiketi olla tyytyväinen että töitä
piisaa niin paljon kun tehdä jaksaa, tai vielä enemmänkin.
Hemmot vietti viikonlopun kotosalla isänsä kanssa, aamupäivät mulla oli sentään aikaa tehdä jotain kotonakin.
Nyt se sit vihdoin alkoi, nimittäin nuoremman pojan rippikoulu, eilen
aamulla piti sit istua sievästi kirkonpenkissä eka kerta. Ite olin niin
puhki että isänsä vei pojan kirkkoon aamulla, kun jostain ihmeen syystä
siä piti olla jo klo 9.00. ja tunnetustihan murkut nukkuis vaikka
kuinka, ainakin meillä. Mut onnex mulla on mies joka huolehtii
tollasista jutuista kun huomaa kuinka poikki välillä olen.( Ja tää ei
oo mitään ruikutusta vaan oikeeta väsymystä.)
Ihmeen hyvin poika heräs puhelimensa herätykseen ja oli ajallaan lähtövalmiina.
Eli jos näin hyvin jatkuu tuo rippikoulu( paras jatkua) niin kesällä
meillä juhlitaan taas ripillepääsyä, nuorimmainenkin saa naimaluvan ;)
Tämän päivän olenkin saanut viettää vapaata, tai onks se sit vapaata
kun hoidat tuhatta asiaa jotka viikonlopun mun osalta jäi aika
heikoille. No, kaikki valmistuu ajallaan, aina on jotain keskeneräistä
vaikka kuinka paljon tekisit.
Ja minkäs teet, kun tuo pääparka tuottaa koko ajan uusia tuotoksia, ompeluksia sun muita, niin aina on jotain tekeillä.
Täytyy ihan näin julkisesti kiittää kaikkia käsityöihmisiä joiden
blogeja olen lueskellut ajoittain, löysin tieni Novitan sivuille ja
vihdoin löytyi mieleinen hartiahuivin malli virkattuna, eli tänään
aloittelin, malli vaikuttaa aika kivalta,valmistuu varmaan suht
nopsaan, riippuen edelleen ja aina vaan työvuoroistani.
Ihmettelin vaan että miksen käsityöihmisenä keksinyt ite noita Novitan
sivuja aiemmin. (Kenties jonain kauniina kevätpäivänä huivin kuva
ilmestyy tännekin).No, aina ei kaikkea heti hokaa.
Ai että mitä meiän vanhemmalle jäbälle kuuluu?
Vanhempi pojista on kummasti oppinut ottamaan vastuuta kotiasioistakin
jo, imurointi ym . sujuu tosi hienosti ja pikkuveli pidetään
komennossa. Kummastuttaa kun välillä tuo 16 v. jätkä on niin miestä
että.
Vaikka ei ainakaan kukaan voi sanoa että meidän pojat olis kotihommien
kans sormi suussa, sit kun joskus lähtevät maailmalle. Toivottavasti
eivät vielä pitkään aikaan kuitenkaan.
Sosiaalinen verkosto tuolla vanhemmalla on niin laaja, että joskus
ihmettelen miten voi olla yhtaikaa niin monen kaveri? Ite kun pidän
mieluummin muutaman todella hyvän ystävän ja muut sitten on
työkavereita tai muutenvaan tuttavia.
Toisaalta on hienoa että nuorella on hyvät sosiaaliset valmiudet, ja
kun tiedän ja tunnen kuitenkin poikien kaveripiirin tosi hyvin, niin
tietää noihin nuoriin voi luottaa.
Ovi meillä käy yhtenäään samoin kuin ovikello soi iltaisin ainakin 20
kertaa, yleensä vanhempaa poikaa kysellään. Välillä 3-4 nuorta ja meiän
omat pojat istuvat täällä iltaa, mutta tuntuu tosi hienolle että pojat
tuovat kavereitaan kotiin, ja kaverit suhtautuvat meihin vanhempiin
hienosti, kertoilevat avoimesti asioistaan ja kyselevät neuvojakin jos
on murheita.
Näin tällä erää, ja nyt Ruusaliina ottaaja pukee lenkkikamppeet päälle ja sauvat käteen ja painuu lenkille!!!!
maanantai, 16. tammikuu 2006
Kommentit