Irtiotto työstä alkoi tänään,
virallinen vuosiloma eilen, mutta tää päivä meni duunissa, ja nyt saa
kaks ruhtinaallista viikkoa olla ja tehdä lähestulkoon mitä lystää.
Pohdin tässä mistä löytää kadonneet energiavarat, käsityöt, erinäiset projektit odottavat tekijäänsä.
Energia vain menee tyhjäkäynnin puolelle, pää tuottaa koko ajan uusia
ompeluksia, tekeillä on villapaita tyttärenpojalle, hartiahuivi
itselle.
Ja eilen löysin kaiken kruunuksi aivan mahdottoman upean
housukankaan Eurokankaasta, kangas jota ei voinut jättää kaupan
hyllylle, takaan että hetikään tällä paikkakunnalla ei samanlaisia
housuja kadulla vastaan kävele. Itse tehden niihin saa aina oman
yksilöllisen leiman, onneksi tuota taitoa piisaa, entinen pukuompelija
kun olen.
Aikapula vain on tehnyt sen että ompelut tämän vuoden
puolella ovat olleet vähäisiä.Töissä on saanut mennä kokolailla kovaa
vauhtia ja "vanhan rouvan" paukut ovat olleet vapaa-ajalla melkoisen
vähissä.
Fiilistelyyn kuuluu istua tietsikalla, kuunnella
samalla musaa, nyt soi Bronski Beat, vanha mutta aina yhtä ihanaa
kuunneltavaa. Kerrankaan ei ole kiire nukkumaan, päivät voi ottaa
rennosti ja tehdä ompeluksia ja kotihommia vuorojälkeen, unohtamatta
tietenkään lennkeilyä, sauvat mukaan ja pihalle. Luojan lykky että
pakkaset hellittivät, -23 astetta oli kyllä jo liikaa, hytisin vaikka
kuljin untuvatakki päällä.
Sauvojen kanssa ei viitsinyt edes
yrittää töiden jlkeen liikkeelle,liian kylmää, ei tee kropalle hyvää,
sellainen hikinen lenkkeily tuollaisessa pakkasessa.
Mutta nyt satelee lunta, tiedä sitten paljonko tulee, ei ole tullut katsottua sääteitoja kun olen päivitellyt blogejani.
Osaa ne meidänkin murkut välillä neämmä heittäytyä hankaliks, tai no,
mitä hankalalla käsitetään. Eilen illalla kumpikin hemmo kulki omia
polkujaan, kavereiden kanssa, ruoka unohtui, päätin etten isojen
jätkien perään soita, tietävät kyllä koska meillä on ruoka-ajat.
Kumpikin unohti? tulla syömään, toinen hivuttautui 20.45 kotiin, toinen
n. 21.30, ja saivat arvata vain saattaa, melkoiset sapiskat multa ja
isältään.
Meillä kun noin pääsääntöisesti noudatetaan yhteisiä
ruokailuaikoja, mun työvuorot on ainoat mitkä niitä muuttaa,
Kotiarestilla uhattiin jos tavat ei muutu, tänään sitten olivat
ajallaan syömässä. Katsastellaan tämä viikko kuinka homma sujuu,
kotiaresti on molemmilla tiedossa jos meno ei muutu.
Ja mikä
kummallisinta, nämä kännykkäsukupolven nuoret eivät muista sitä
kännykkää käyttää, vaan vanhempien pitäisi perään soitella. Jos lukija
saa huonon kuvan kasvatusperiaatteistani, se olkoot lukijan ongelma,
olen tiukka kasvattaja, joka pitää pelisäännöistä kiinni.
No, oppia
ikä kaikki, vastaankin koittivat virnuilla, mutta kun kohottauduin
täyteen pituuteeni (162 cm) ja päästin täydellä volyymillä tulemaan
mitä eilen mielessä liikkui, niin taisi jo naapuritkin hiljentyä
pelkästä säikähdyksestä.
Anyway, Kersantti Karoliina on
kurinpalautuksen pitänyt, kotona on niin rauhallista kuin nyt
murkkuperheessä voi, ja kaikki ovat seuraavaan "mokaan" saakka
tyytyväisiä tähän perheeseen ja elämäänsä. Ruusaliina lopettaa ja
kuittaa tältä illalta !
Ps. Kirjoitusvirheistä viis, lukija tehkööt omat tulkintansa niistä, jotain on jäätävä arvailujen varaankin. SOON MORO!
tiistai, 24. tammikuu 2006
Kommentit