Irtiotto työstä alkoi tänään, virallinen vuosiloma eilen, mutta tää päivä meni duunissa, ja nyt saa kaks ruhtinaallista viikkoa olla ja tehdä lähestulkoon mitä lystää.
Pohdin tässä mistä löytää kadonneet energiavarat, käsityöt, erinäiset projektit odottavat tekijäänsä.
Energia vain menee tyhjäkäynnin puolelle, pää tuottaa koko ajan uusia ompeluksia, tekeillä on villapaita tyttärenpojalle, hartiahuivi itselle.
Ja eilen löysin kaiken kruunuksi aivan mahdottoman upean housukankaan Eurokankaasta, kangas jota ei voinut jättää kaupan hyllylle, takaan että hetikään tällä paikkakunnalla ei samanlaisia housuja kadulla vastaan kävele. Itse tehden niihin saa aina oman yksilöllisen leiman, onneksi tuota taitoa piisaa, entinen pukuompelija kun olen.
Aikapula vain on tehnyt sen että ompelut tämän vuoden puolella ovat olleet vähäisiä.Töissä on saanut mennä kokolailla kovaa vauhtia ja "vanhan rouvan" paukut ovat olleet vapaa-ajalla melkoisen vähissä.

Fiilistelyyn kuuluu istua tietsikalla, kuunnella samalla musaa, nyt soi Bronski Beat, vanha mutta aina yhtä ihanaa kuunneltavaa. Kerrankaan ei ole kiire nukkumaan, päivät voi ottaa rennosti ja tehdä ompeluksia ja kotihommia vuorojälkeen, unohtamatta tietenkään lennkeilyä, sauvat mukaan ja pihalle. Luojan lykky että pakkaset hellittivät, -23 astetta oli kyllä jo liikaa, hytisin vaikka kuljin untuvatakki päällä.
Sauvojen kanssa ei viitsinyt edes yrittää töiden jlkeen liikkeelle,liian kylmää, ei tee kropalle hyvää, sellainen hikinen lenkkeily tuollaisessa pakkasessa.
Mutta nyt satelee lunta, tiedä sitten paljonko tulee, ei ole tullut katsottua sääteitoja kun olen päivitellyt blogejani.

Osaa ne meidänkin murkut välillä neämmä heittäytyä hankaliks, tai no, mitä hankalalla käsitetään. Eilen illalla kumpikin hemmo kulki omia polkujaan, kavereiden kanssa, ruoka unohtui, päätin etten isojen jätkien perään soita, tietävät kyllä koska meillä on ruoka-ajat.
Kumpikin unohti? tulla syömään, toinen hivuttautui 20.45 kotiin, toinen n. 21.30, ja saivat arvata vain saattaa, melkoiset sapiskat multa ja isältään.
Meillä kun noin pääsääntöisesti noudatetaan yhteisiä ruokailuaikoja, mun työvuorot on ainoat mitkä niitä muuttaa, Kotiarestilla uhattiin jos tavat ei muutu, tänään sitten olivat ajallaan syömässä. Katsastellaan tämä viikko kuinka homma sujuu, kotiaresti on molemmilla tiedossa jos meno ei muutu.
 Ja mikä kummallisinta, nämä kännykkäsukupolven nuoret eivät muista sitä kännykkää käyttää, vaan vanhempien pitäisi perään soitella. Jos lukija saa huonon kuvan kasvatusperiaatteistani, se olkoot lukijan ongelma, olen tiukka kasvattaja, joka pitää pelisäännöistä kiinni.
No, oppia ikä kaikki, vastaankin koittivat virnuilla, mutta kun kohottauduin täyteen pituuteeni (162 cm) ja päästin täydellä volyymillä tulemaan mitä eilen mielessä liikkui, niin taisi jo naapuritkin hiljentyä pelkästä säikähdyksestä.
Anyway, Kersantti Karoliina on kurinpalautuksen pitänyt, kotona on niin rauhallista kuin nyt murkkuperheessä voi, ja kaikki ovat seuraavaan "mokaan" saakka tyytyväisiä tähän perheeseen ja elämäänsä. Ruusaliina lopettaa ja kuittaa tältä illalta !
Ps. Kirjoitusvirheistä viis, lukija tehkööt omat tulkintansa niistä, jotain on jäätävä arvailujen varaankin. SOON MORO!